Wuh!

Minä olen Elma, pitkäkarvainen collie

Synnyin Porissa 5.1.2006. Minulla on monta siskoa ja veljeä, mutta Ismon ja Niinan mielestä olin koko pentueen kaikkein söötein ja siksi minut rahdattiin vasten tahtoani tänne Ouluun. Olisin niin halunnut jäädä Poriin mukavien ihmisten, kissojen ja koirien keskelle. No ei tämä Oulukaan nyt niin hirveen pahalta ole tuntunut, ei täällä edes haise, vaikka minulle ennen lähtöä vakuuttavasti kerrottiinkin.

Olen vielä pentu, mutta silti todella luonteikas koira. Minulla on ikää vasta 8 kuukautta, mutta osaan silti monia hienoja temppuja, kuten syömisen, nukkumisen, läähättämisen, leikkimisen ja yleisen tohottamisen.

Tarvitsen varsinkin huomiota ihan älyttömästi...eikä se hellyyskään nyt niin hirveän epämukavaa ole. Joskus saatan Ismon tai Niinan mieliksi istahtaa tai tulla heidän luokseen, mutta vain sillä ehdolla, että heillä on antaa jotain namia palkkioksi.

Ihania piirteitäni :)

Ääntely: En hauku paljoa, yritin kyllä alussa hoputtaa ruokakupin täyttymistä pienellä haukunnalla, mutta kupin sijasta sainkin vesisuihkauksen päin naamaa. Kostan sen vielä. Sen sijaan hauskuutan ihmisiä röyhtäilemällä ruuan päälle, äänekkäillä haukoituksilla (saranahaukoituksiksi sanovat, kun mukamas kuulostaa huonosti öljytyn oven saranoilta), örinällä ja sitten kaiken maailman muilla murinoilla, vikinöillä ja lauluilla. Hölmöt ihmiset luulevat, että pidän heistä, kun menen jalkojen juureen hyörimään ja pitämään mekkalaa...olen vain silityksiä vailla :)

Ruokahalu: Ruokahaluni on erinomainen, en muistaakseni ole koskaan ollut niin kylläinen, ettenkö olisi vielä ollut vähintään muutamaa keskimääräistä suurempaa makupalaa vailla. Ruuan lisäksi minulle kelpaa pöly, karvat, sanomalehtipaperi, lumen seasta esiin tulevat lehdet, oksat sun muut suomalaiseen luontoon kuuluvat materiaalit, kuten bussiliput, tupakan tumpit ja onpa suustani kaivettu kertaalleen pois myös pullon korkki. Jos ruokaa ei ole tarjolla, kun minulla on nälkä, tiedän miten toimia :)

Sosiaalisuus: Tykkään kaikista, niin ihmisistä kuin koiristakin :) Ulkona kun liikutaan, niin haluaisin tervehtiä joka ikistä vastaantulijaa. Ismo ei jostakin syystä pidä siitä yhtään, että jään tielle istumaan ja odottamaan sadan metrin päässä lähestyvää jalankulkijaa. No, enhän ole kouluttanut häntä ulkoilemaan oikein kuin vasta muutaman viikon ajan, ei kai ihmiseltäkään voi liikoja vaatia.

Rakkaus kauneudenhoitoa kohtaan: Minusta on hauskaa, kun kamman tapainen esine otetaan esiin. Minusta on vielä hauskempaa, kun se esine pistetään takaisin piiloonsa. Sitä kaikkea, mitä siinä välillä tapahtuu, Ismo kutsuu tuskien taipaleeksi. Kynsienleikkauksen aikana en hosu ihan yhtä paljoa kuin harjauksen aikana, mutta jos leikkauksen aikana ei heru yhtäkään makupalaa, niin jossain vaiheessa pistän kyllä leikkaaja-paran elämän hankalaksi :) Niina pesi minut erään koirapuistoretken jälkeen. Pesuhuone näytti kuin siellä olisi käyty suurempikin meritaistelu:)

Viikkokirja

8 viikkoa: Aloitan heti tutustumisen naapureihin. Yläkerrassa asuu 9-viikkoinen saksanmetsästysterrieri. Mokoma rääpäle piti selättää ihan harjoituksen vuoksi muutamaan kertaan. Minusta tulee vielä tämän talon kuningatar :) Kävimme jo kylässäkin, selvisin koko varttitunnin vierailun pissaamatta lattialle tai matolle. Kotiin päästyämme oli jo aikakin vähän liruttaa.

9 viikkoa: Vesikupin vedellä saa kätevästi kasteltua koko keittiön lattian, kippoa tarvitsee vain lähteä raahamaan ees kahtaalle tarttumalla siihen hampailla kiinni. Yrittivät mokomat estää veden läikytyksen pistämällä vesikipokseni raskaamman kipon...hyvin läikkyy, kunhan kippoa päin laukkaa tarpeeksi kovaa :) Ääh, ei olisi pitäny laukata Niinan nähden kippoa päin, nyt on kipon alla pyyhe ja mikään ei auta - vesi on ja pysyy kipossa. Minua ei ole vielä punnittu, saan siis herkutella ja lihoa vapaasti :)

10 viikkoa: Juhlistin 10-viikkoispäivääni pitämällä hauskaa jostakin löytämälläni meikkikynällä. Lattiat kuulemma näyttivät juhlieni jäljiltä siltä, kuin pikkulapsi olisi niille piirtänyt. Ruoka on maistunut minulle niin hyvin, että painan tällä hetkellä 6.4 kiloa

11 viikkoa: En pidä panhuilumusiikista. Kaivoin kasettikasasta varta vasten juuri tämän kasetin esiin, sain sen taitavasti auki ja pureskelin kansilehteä huolella; huonolla maulla tehtyä musiikkia, selvästikin. Kasetin kätkin paperikasan alle ja jotta kukaan ei varmasti osaisi etsiä kasettia ja eikä varsinkaan kuunnella sitä, pissasin kyseisen paperikasan päälle. Jotta mielipiteeni eräiden nimeltä mainitsemattomien musiikkimausta menisi viimeistään läpi, purin pari nurkkaa Ismon ja Niinan kihlajaiskortista pois. Naapuriin muutti pentu, joka täytti tänään 8-viikkoa. Otin sen kanssa jo pientä matsiakin...hähää, mokoma reppana säikähti tätä tomeraa tyttöä :) Painan tällä hetkellä 6.8 kiloa.

12 viikkoa: Minulle ei anneta tarpeeksi ruokaa :/ Saatan ehkä painaa jo 8 kiloa ja olla eläinlääkärinkin mielestä hiukkasen pulska, mutta niin vain silti joudun välillä nälkääni syömään kiviä ja puuta. Sain puusta jopa yliannostuksen ja herätin Ismot ja Niinat aamuyöllä oksentamalla muutaman puun kappaleen. Jostain syystä he eivät olleet kovin iloisia minut nähdessään...en ymmärrä sitä, yleensä kaikki hymyilevät minulle. Sain eläinlääkärillä rokotuksen, tai siis luulen, että se pieni kirpaisu makupalaa syödessäni oli rokotus. Eläinlääkärin odotushuoneessa oli sekalainen seurakunta ja pääsin leikkimään niin mäyräkoiran kuin belgianpaimenkoiran kanssa. Kultainennoutaja oli aika pelottava ja chi hua huaa ei edes päästetty ottamaan mittaa kanssani. Bussissa matkustamisesta en hirveästi pitänyt, vaan ilmaisin mielipiteeni julkisen liikenteen nykytilasta vinkuen. Eivätkö Ismo ja Niina arvosta minua sen vertaa, että veisivät minut paikkoihin vähintäänkin Mersulla. Samoin punainen matto oli pahemman kerran päässyt unohtumaan. Hemmetti, naapurin pentu kasvaa huolestuttavan nopeaa tahtia...en välttämättä pärjää sille enää muutaman viikon päästä :/ Pitää kyllä selätellä sitä nyt niin usein kuin mahdollista, että se muistaa koko loppuikänsä, kuka on se talon ainoa oikea kuningatar :)

13 viikkoa: Hahaa! Sainpas kuin sainkin keittiön lattian veden valtaan :) Nyt kun olen iso ja vahva, niin jaksan jo tosi hyvin vetää sitä pyyhettä, jonka päällä vesikippo on. Ja kun sitä pyyhettä vetää, niin se vesi läikkyy tosi kivasti. Jotenkin se vesi maistuu paljon paremmalta lattialta ja pyyhkeltä lipitettynä. Ismo katsoi tässä yksi päivä Kärpät-Ässät -peliä ja söi samalla juustonaksuja, joista ei minulle herunut kuin vahingossa lattialle tipahtaneet kappaleet ja niistäkin vain ne, jotka minä ehdin ensin hotkaista. Noo...onneksi olen nokkela, niin kyhäsin ovelan suunnitelman. Pissasin keittiön lattialle, jolloin Ismon piti luututa lattia siitä puhtaaksi. Samalla kun Ismo luutusi lattiaa, kaadoin liian lähelle pöydän laitaa unohdetun siideritölkin, jolloin se vei Ismon huomion täysin...ja näin pääsin vapaasti tunkemaan pääni vartioimattomaan naksupussiin :) Myönsin itselleni tapahtuneen johdosta ensimmäisen luokan oveluusmitalin :)

14 viikkoa: Pääsin tällä viikolla pentukerhoon. Osa siellä olleista pennuista oli niiiin pieniä ja vilkkaita, etten pystynyt leikkimään niiden kanssa ollenkaan. Isommat pennut malttoivat sen sijaan pysyä välillä paikallaankin. Maineeni collie-piireissä on tainnut päästä jo leviämään, sillä paikalle ei ollut muita collieita uskaltautunut. Sain kynsienleikkauksen yhteydessä pienen haavan ja ainakin Niina järkyttyi, minä taas olisin halunnut vielä yhden palkintonamin ja jatkaa tätä hassua namitusleikkiä. Ulkona olevista lätäköistä on tosi hauskaa läpsytellä, samoin keskellä lätäkköä on tosi hassua alistua vastaantuleville koirille :) Suihkussa käymisestä en ole oikein pitänyt, ilmaisin mielipiteeni ravistelemalla turkkini tarkkaan harkituissa kohdissa.

15 viikkoa: Tällä viikolla kävimme toista kertaa pentukerhossa. Siellä yksi koira haukkui koko ajan, läppäsin sitä kuonolle ja lähdin etsimään parempaa leikkiseuraa. Saksanpaimenkoirapentu oli hirveän iso, siispä sitä oli kaksinverroin kivempi härnätä koko kerhon ajan :) Kävimme myös ensimmäistä kertaa koirapuistossa. Siellä ei ollut muita koiria, joten sain ihan itsekseni juosta, pomppia ja kurata itseni huolellisesti. Olen pistänyt merkille, että viime päivinä on lattiaa luututtu yllättävän usein...noo...mopille on hauska äristä ja sen perässä on älyttömän kivaa hyppiä.

16 viikkoa: Käymme aktiivisesti koirapuistossa, koska siellä on kiva viilettää menemään ilman pantaa ja hihnaa. Isäntä siivosi lattiaa pahaäänisellä, liikkuvalla pömpelillä. Kapusin stereotasolle ja siitä ikkunalaudalle turvaan. Huomasin ihan selvästi, että emäntää nauratti, kun haki minut sieltä pois. Mitä tuossa nyt oli, minähän kapuan joka paikkaan. Viimeinen kerta pentukerhossa, onneksi minulla on tuossa pihalla ja luhtikäytävässä ihan omat pentukerhot, kun riehun naapurin pennun kanssa. Rokotukset on annettu ja eläinlääkäri sanoi, että olen terve tyttö.

17 viikkoa: Aikuiset koirat ovat hassuja. Yritin leikkiä seitsemän vuotiaan collietytön kanssa, mutta se vain aina lähti pakoon, kun säntäsin sitä kohti. Olenkohan jo niin pelottavan ja voimakkaan näköinen...vai jäikö minulla pala märkää sukkaa hampaankoloon? Koirapuistossa aikuisesta siperian laikasta ei ollut mitään seuraa, se vaan meni omia polkujaan eikä alkanut yhtään leikkimään. Westipentu sen sijaan oli oikein hauskaa seuraa :) Valkoinen pentu muuttui leikin aikana yllättävän tummaksi ja jostain syystä leikin päätteeksi minuakin siliteltiin harvinaisen pitkään ja huolellisesti. Mutta sen pennun kanssa juokseminen ja painiminen oli niiiiin voimia kuluttavaa, että tuollainen odottamaton extra huolenpito tuntui extra kivalta :) Tämän viikon sunnuntaina menemme match-showhun. En tiedä mitä se tarkoittaa, toivottavasti jotain syötävää.

18 viikkoa: Kävimme match-showssa. Tapahtuma oli minusta vähän turhan pitkä ja niinpä pistin toisen ja viimeisen kehässä käynnin aikana tyynen rauhallisesti pötköttämään. Näissä kisoissa ei ilmeisesti arvosteta rauhallisuutta, koska sain makoiluistani palkinnoksi vain kaksi purutikkua. Ihan hyviä tikkuja, toivottavasti Ismo ja Niina hankkivat moisia lisääkin. Pölynimuri on vieläkin todella pelottava kapistus, aina kun se hirviö tulee esiin piilostaan, menen sängyn alle tai makuuhuoneen perimmäiseen nurkkaan piiloon...mutta se hirviö tulee aina lopulta sinnekin. Sitten kun olen iso, näytän kyllä sille, kuinka pienempiään pelotellaan. Olen aika isoa tekoa, ja monet ovat kyselleet minulta, että olenko mahdollisesti jenkkisukuinen. Mutta Porista minä vaan, enkä yhtään pallero edes vaan isoluinen ja lihaksikas :) Olen havainnut, että Ismo ja Niina ovat iloisia, jos pissaan pelkästään ulos. Minulle ei ole viimeisen viiden päivän aikana tapahtunut sisälle kuin yksi vahinko. Kenties kohta en pissaa sisälle enää ollenkaan, sitten Ismo ja Niina ovat varmasti todella iloisia ja tarjoilevat siitä syystä extra-annoksia kaikkea syötävää :)

19 viikkoa: Kimalaiset ovat jännä uusi tuttavuus. Niitä on välillä ihan parvina tien vieressä ja minä uskaliaana metsästäjänä lähden aina niitä kohti. Olen monta kertaa yrittänyt napata mokoman pörriäisen suuhuni, mutta juuri kun olen saamaisillani sen suuhuni, se lähtee pyörimään niin hirveätä vauhtia etten edes minä pysy perässä. Mutta jonain päivänä...jonain päivänä yllättän kimalaisen, kun se osaa sitä kaikkein vähiten odottaa :) Lattioilla ei ole enää sanomalehtia, uutiset pitää käydä poimimassa nykyään lehtikoreista. No, lehtikoreja on paljon jännempää tonkiakin, sieltä löytyy monenmoista silputtavaa :)

20 viikkoa: Pääsin tällä viikolla käymään Oulujärvellä. Sielä oli tosi kivaa, koska sain viilettää ihan vapaasti sinne tänne sydämeni kyllyydestä :) Välillä juoksin järveen, välillä pompin jäkälässä...toivottavasti pääsen uudestaankin tuonne hauskaan paikkaan kylään :) Sain vihdoin napattua yhden kimalaisen suuhuni. Samperi vieköön, että se pärisi inhottavasti, ravistelin päätäni sen pärinän päätteeksi pitkään. Täällä on ukkonenkin jyrissyt. Minähän en tietenkään mokomasta paukkeesta välitä, mutta jostain syystä minua ei siltikään oikein ulkoiluteta huolellisesti sateen tai ukkosen aikana.

22 viikkoa: Voi ei. Minusta ei selvästikään välitetä, koska Ismo ei kirjoittanu minusta mitään viikko sitten. Pitäisikö minun pakata puruluuni ja leluni ja karata vaikka Poriin...? Haistelin tässä yhtenä päivänä kimalaista, mutta koska muistin, kuinka inhottavalta se tuntui suussa, en enää yrittänyt syödä sitä. Kasveista sen sijaan en erota, minkä haisteleminen johtaa piikkien sun muiden inhottavuuksien takia päänpuisteluun ja mitkä taas kelpaavat hyvin vaikka purtavaksi. Kävimme viime viikonloppun Niinan pikkusiskon lakkiaisissa. Sain vierailta tosi paljon hellyyttä ja huomioita, välillä minusta tuntui jopa siltä, että minä olin se juhlakalu :) Tosin kakuista ja muista herkuista en saanut kuin lattialle tippuneet murut. Epäreilua. Sitten isona hyppään kyllä pöydälle ja syön yksin kaiken. Entisten naapureiden koira kävi meillä hoidossa, me riehuimme monta tuntia ja meillä oli tosi kivaa. Leikkiminen oli tosin niin väsyttävää, että uni maistui vielä seuraavanakin päivänä todella hyvin.

23 viikkoa: Minua loukattiin tällä viikolla verisesti. Lenkillä vastaan tullut pikkutyttö kehtasi kysyä, että olenko kissa vai koira. Pöyristyttävää. Käyn kyllä vuosien kuluttua kysymässä tuolta tytöltä, että ookko tyttö vai poika. Postista tuli tänään pentupaketti. Pahvisen paketin silppusin huolellisesti pitkin lattioita, mutta sisällön makuun en päässyt vielä, riittävästi siis. Toivottavasti makunäytteitä saa jatkossa isommissa annoksissa ja useammin.

Puoli vuotta!: Jaahas, olen selvästikin jäänyt kesä- ja heinäkuun aikana tärkeysjärjestyksessä jalkapallon MM-kisojen taakse, sillä muutenhan minusta näpyteltäisiin tositarinoita tasaisesti viikon välein. Missäs ne Ismon pelipaidat olikaan...voisin tämän kisahuuman kunniaksi kokeilla niihin hampaita ja kynsiäni. Vietin juhannuksen Oulunsalossa, jossa sain viilettää vapaasti monta päivää pitkin pihaa. Se oli hauskaa :) Otin osaa krokettipeliinkin ja olin siinä niin hyvä, että kaikki pyysivät minua koko ajan pelipallojen kimpusta luokseen. Sain makkaraakin, kun muut eivät jaksaneet. Minä olisin jaksanut vaikka ne kaikki! Olisipa juhannus useammin. Sain puolivuotispäiväni johdosta syötävän puruhammasharjan. Olipa kämänen lahja. Söin sen kuitenkin ihan noinniinku kohteliaisuuden vuoksi. Ehkäpä syntymäpäivänäni saan kunnon lahjoja, kuten makkaraa, ydinluun, lihapateeta...alkupaloiksi siis. Pääruoaksi kelpaisi vaikka hanhen maksa ja jälkiruuaksi taas kävisivät kuivalihapalat. Huoh. Saahan sitä koira aina haaveilla...vaan kuitenkin taas jonkun hammasharjan antavat.

29 viikkoa: Pääsin taas käymään Oulujärvellä. Ja koska reissun aikana oli niin kuumat säät, minusta oli tosi hauskaa käydä uimassa :) Kävin tekemässä aina pikkuisen uintikierroksen, sitten lähdin järvestä vauhdilla, tein antaumukselliset ravistelut, juoksin pienen kunniakierroksen ja palasin sitten takaisin veteen. Kaikilla oli hauskaa ja näytin uidessani kuulemma tosi söpöltä ja märkänä ollessani taasen hassulta rimppakintulta. Näin meidän kesken, olen mieluummin söpö kuin rimppakinttu :P Olen tähän mennessä syönyt varmaan noin sata valkoista perhosta. Ne aina lentelevät niin ärsyttävästi iltaisin, että niitä vain on pakko jahdata ja napata suuhun. Ei niissä paljon purtavaa ole...että mieluummin söisin isoja makupaloja ja mieluummin niin, ettei minun tarvisi istua, antaa tassua tai tulla luokse, se on niin vaivalloista touhua se. Olemme käyneet koirapuistossa melkein joka päivä, jos siellä on muita koiria, juoksen niiden kanssa niin että hiekka pöllyää! Muiden koirien ei tarvitse oikeastaan kuin pysyä paikallaan, minä juoksen niidenkin edestä :)

8 kuukautta: Tehobaktia voi antaa myös poroille. Tämmöinen jännittävä asia selvisi pakkauksesta, kun vatsani meni Ismon ja Niinan häähumussa sekaisin. Häävieraita tuo porojuttu huvitti, minä en asiasta onnistunu löytämään kuin noloja puolia. Häiden hauska puoli oli se, että minulle riitti kerrankin vapaaehtoisia rapsuttajia monen tunnin ajaksi :) Makupaloja en muistaakseni saanut riittävästi...kaiken lattialla kierimisen keskellä ei voi ihan tarkasti muistaa, mitä kaikkea sitä tuli syötyä. Muista tarkkailleeni tarkasti jokaista lautasta ja varsinkin sitä, josko lattialle sattuisi jotain tipahtamaan. Koirapuistossa käydessä sinne osui samaan aikaan pari muuta collieta. Mokomat eivät olleet jota kuinkin huomaavinaankaan minua eivätkä alkaneet ollenkaan leikkiä kanssani. Onneksi paikalla oli myös kolmas koira, jonka kanssa saimme kunnon hulinat pystyyn. Kummia nuo colliet...toivottavasti minusta ei tule samanlaista tylsimystä isona. Sänky on joko kutistunut tai sitten lattia kasvanut, muuta selitystä en keksi sille, etten enää oikein millään meinaa mahtua sängyn alle. Häntä ja jalat tahtoo joka kerta jäädä ulkopuolelle. Ei minua muuten, mutta joku irvileuka saattaisi pitää minua päänsä pelokkaana piilon työntävänä strutsina.

10 kuukautta: Minusta ei ole taaskaan kirjoitettu vähään aikaa mitään, mutta toisaalta täällä on viime aikoina luututtu lattia harvinaisen usein. Ehkä niillä asioilla on tekemistä toistensa kanssa. Toisaalta ei saisi olla, sillä minusta pitäisi ehtiä kirjoittamaan juttua vaikka joka päivä. Ensimmäinen juoksuni on melko lailla ohi. Se oli aika noloa aikaa, sillä sotkin lattiaa sieltä täältä ja sitten ei auttanut muu, kuin mennä korvat luimussa piiloon. Kun olen todella nolona, minua ei saa liikkeelle edes makupaloilla. Ja koska makupalat normaalisti maistuvat minulle kohtuu hyvin, Ismo ja Niina soittivat hätäpuheluita sinne tänne. Mutta onneksi se on nyt ohi ja voin olla oma iloinen itseni :) Tänne on tullut jo jonkun verran lunta. Tykkään lumesta hirveästi, sillä siellä on älyttömän hauskaa pomppia ja tunkea kuonoa lumikasaan :) Pompin lumivalleja ylös alas, ravaan ympäri ämpäri...miksei aina voisi olla talvi :) Epävirallisten mittausten mukaan painan nykyään noin 25kiloa. Karvapeitteeni on todella tuuhea ja pehmeä, ja vastaantulijat pysähtyvät edelleen silittelemään minua ja ihmettelevät, että miten turkkini on niin pehmeä ja että miten voin olla pentu, vaikka olen näin iso. Päivittäistä ruoka-annostani ei ole kasvatettu pariin kuukauteen...hmph, nirsoile kerran tai pari ruuan kanssa ja sitten käy näin :(

Lisää kuvia Elmasta

Elman painotaulukko